Uusi yritys.

-

 Hello.

Jokunen vuosi vierähtänyt. 

Haaveillut olen enenmmän tai vähemmän joka päivä, kirjoittanut... enpä juurikaan yhtään.

Töitä, koulua, perhe-elämää.. you know. Näitä elämän kiireitä.

Novellikokoelman julkaisin vuonna 2019. Nimeltään Milloin hän olisi vapaa?

Kuus mun ekaa novellia siinä yksissä kansissa! senpä jälkeen en oikeestaan ookkaan sitten kirjottanut mitään, ajatuksia ehkä, jotaki tarinoiden raakileita. 

Vaan päällimmäisenä ajatuksena, voi tsiisus mitä tarinoita oikeesti! miks ne piti saaha julkastua. olisivat voinu jäähä sinne pöytälaatikkoon!!  Eli siis en kirjota mitään enää ikinä koskaan. piste.

Oon siinä sen jälkeen sitten harrastanut teatteria, nyt kolmas vuosi menossa, kolmas näytelmä. Mukavaa on ollu ja hyvä porukka. Hyvä päästä vähä rikkomaan omia rajoja, äänen käyttö on ihan älyttömän vaikeeta, ku mieluiten kuiskaisin jostaki piilosta. Mutta toisaalta taas kivaa olla joku muu ku minä. 

Nyt sitten viime yönä näin niin ihme unen, että se sai mut kirjottamaan. Se oli pelottava, sekava ja ei mitään hajua enää, enkä tiiä miten sen kirjotan, vaan oonpa alottanut. Ja se uni sai hien päälle, en tienny ollakko peiton alla vai päällä, piilossa vai uskaltaisko kömpiä pois piilosta viilentymään.

 HYI!

Ai hei ja niin! jos tänne asti luit, niin www.koikkela.fi verkkokaupasta löytyy se novellikokoelma aka ne tarinat jotka ois voinu jäähä sinne laatikkoon piiloon.

Milloin hän olisi vapaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

release me

-
ajatusten virtaa vain, ei sen kummempaa. päästä irti ja anna mennä. release the kraken! pyykkikone hurisee vieressä ja yritän saada kiinni ajatuksista. haluan olla luova ja vapaa, mutta jokin kahlitsee. en osaa päästää irti. release the kraken. ajattelen aina, tai ainakin monesti, että haluan tehdä paljon ja kaikenlaista. en vain tiedä mistä aloittaa. mitä tehdä. uskallanko päästää irti ja kuka se on minussa joka pidättelee? minä itse? kaksoseni? piru olallani? olen kaksi yhdessä. haluan ja en halua. en uskalla. mutta nyt minä seison tässä, pesuhuoneessa, läppäri pyykkitelineen päällä. pyykkikone hurisee ja annan sormieni naputella näppäimillä. opettelen päästämään irti. opettelen antaa sormieni juosta näppäimistöllä ja kirjoittaa mitä minulla on sanottavaa. sillä sanottavaa minulla on. totta ja tarua. sekoitusta menneestä, nykyisestä ja tulevasta. haaveita, taivasteluja. kaukaisia ajatuksia, kummallisia kiemuroita. minun mietteitäni. outoja, eksyneitä. kot
Lue lisää

Kun ajatus katoaa

-
tässä istuessani terassilla kahvikupposen kera, mietin... tosin ehin jo unohtaa sen mitä alunperin mietin. Selasin instaa ja sieltä se joku ajatus tuli, mutta koska kännykässäni oli blogger hukassa... kröhm, kyllä, se oli hukassa. Niin unohtui sitten mietintäni. No mutta hei kyllä se vielä tulee. Mietitään ensin hieman mun nilkkoja. Oltiin eilen mökillä ja asennettiin sinne portti. Soratielle metsän keskelle. Pienen metsää ei ole siinä kohtaa paljoa, mutta sen verran että suojaa tuulelta ja näköjään on sääskien suosiossa... ja siis kerpele! Oon kuullu että Lapissa on PALJON sääskiä, vaan oon aina ajatellu että ehkä on vähän lapinlisää.. no siinä pidellessäni liikkumatta aitaa, pienesti kiljuen, huultani purren, totesin, että kyllä taisivat ihan totta puhua. Mökkimme ei ole lähelläkään Lappia, mutta sääskiä oli PALJON! Ja luultavasti Lapissa on enemmän, pelkäänpä, että siellä on vieläkin enemmän. Tyhmä, ajattelematon kun olin, minulla on polvihousut, caprit mitkälie, joten jalat oli ai
Lue lisää

Vilja

-
Jylhä, karu vuoristo kohosi hänen edessään. Jalkansa olivat väsyneet ja haavaiset, mutta hammastaan purren jatkoi kulkuaan. Hän ei ollut nukkunut silmällistäkään viime päivinä. Hän oli peloissaan ja yksin, mutta pakoon oli päästävä.  Sade oli kastellut hänet läpikotaisin, yhtään kuivaa ja lämmintä kohtaa ei löytynyt vaatteistaan. Vettä oli tullut taukoamatta monta tuntia ja tuuli sen mukana oli kylmä. Olikohan se vain huhupuhetta, että vuoriston läpi menisi pieni sola jota pitkin pääsisi toiselle puolelle? Siellä oli kuulemma toisenlainen maailma. Se olisi hänen pelastuksensa, jos se nyt vain olisi totta.  Nousu oli jyrkkä ja maa sateesta liukas, tytön jalka lipesi ja hän kaatui liukuen pitkän matkaa takaisin alas. Hengitys vinkuen hän yritti päästä takaisin jaloilleen, mutta jalat eivät enää kantaneet. Hän nyyhkäisi, itkisi jos vain jaksaisi ja sulki silmänsä. “Isoäiti.” Hän kuiskasi. “Auta minua.” Uni vei hänet. “Ei se kauris ole! Ei kauriit kävele kahdella jalalla!” Jo
Lue lisää