Musiikin viemää

Apulannan biisissä Valot pimeyksien reunoilla sanotaan "Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan..."jne. Niin, olen miettinyt, pohtinut ja jos lauluihin ei ole uskomista niin ei myöskään tähän biisiin. Mutta tottakin. Oon ollu viime viikon aivan musiikin vietävänä, vallassa... Tähän maahan, tähän aikaan ja todellisuuteen on hetkittäin vaikeaa tiputtautua.. Radio Nova on vaihtunut loman jälkeen Citylle ja harmittaa kyllä. Akia ja Minnaa on ikävä, mutta Cityllä on vaan niin paljon parempaa musiikkia!! En kestä. Mielikuvitus laukkaa nykyään enemmän musiikin puolella ku kirjoissa tai tarinoissa.. Tarinoita toki siis tulee, mutta ei mitään kirjotettavaa...

Korvamatona on mukavasti sekotettuna ZZ Topin Tush, Def Leppardin Pour some sugar on me ja Mötley cruen Kickstart my heart. Mukava sekametelisoppa❣
70 ja 80-luvun rokki on vieny nyt ihan mennessään, kun viime viikolla listalta löytyi
OneRepublic, 5 seconds of summer, Ed Sheeran... Unohtamatta ollenkaan Seven devils... Nyt joutuu ettimään esittäjän... Florence + the Machine. Siis apua, miten en tunnistanu?? Mää oon niin koukuttunu tuohon linkittämääni videoon, etten oo alkuperästä nähnykkään. (Pieni kuolema tähän kohtaan, Florence.. ihana ♥ sulan)
Mää jäin nyt tuohon Florenceen niin kiinni, etten pääse ehkä yli.

Minkälaisia tunteita musiikki teissä muissa herättää? Mulla esim. äsken ku näin tuon et se on Florencen biisi, ni sydän hyppäs ja tuli pieni lamaannus... Ja se biisi piti heti kuunnella ja KYLMÄTVÄREET! Muutenkin musiikista saa valtavasti kylmiäväreitä, ne vie aikamatkalle, saa harmistumaan, kun ei oo nähny livenä esim. edellä mainittuja bändejä. (zz top, mötley crue, def leppard.) 
Ja miten pienet jutut musiikissa saa mut aivan ylikierroksille, Van Halenin Panaman alussa se toinen kiljasukarjasu, mä en ees tiiä miten sanosin sen. hui. AC/DC: laulajan ääni=kylmätväreet.
Twenty one pilots: Heatens ja varsinki tuo kohta jossa Harley Quinn on mailansa kans. Ehkä sekunnin kestävä kohta, ja miten se ääni ja liike sopii niin täydellisesti yhteen... Tämäki on niin  vaikee sanottaa.. Mutta tommosia pienen pieniä juttuja on paljon.
OIOI! Rammstein Amour pitää kuunnella AINA kuulokkeilla! se on melkein kuin Till laulais suoraa sun korvaan... hmmmmmmm...
mitäs muita esimerkkejä...
Megadeath Symphony of Destruction kertsi, miten se jotenki laineilee, aaltoilee. se on lähes hypnoottinen. Voi luoja Guns N Roses Civil war. Tuliko se radiosta yks päivä ja kuuntelin myös sanoja, ja mä näin, kuvittelin, ne sinne sodan keskelle soittaa tuota. Haloo Helsingin Tuntematon videolla ku ovat siellä sotilaille esiintymässä ni samaan tyyliin. Itkuksihan se meni. Ja miksi pitää tuntea musiikki näin kovasti? Kai se tietenki on tarkotuskin.

My hands are tied

For all I've seen has changed my mind

But still the wars go on as the years go by

With no love of God or human rights

'Cause all these dreams are swept aside

By bloody hands of the hypnotized

Who carry the cross of homicide

And history bears the scars of our civil wars

-Guns N Roses: Civil war-

No jestas, Guns N Roses! se ääni. Ääni, olipa se laulajan tai vaikkapa kitara, jos se vähä säröilee, on jollakin tavalla "epävireessä" ja vähän hyvällä tavalla sattuu korviin, ni se on jotenki niiin ihanaa. Ärsyttää vietävästi ku en osaa selittää mutta Axl Rose, Brian Johnson. Ja äkkiseltään nyt Symphony of Destructionin kitara ja HEI
TÄMÄ: 2Cellos: Thunderstruck. Tämän ku kuulin niin tuli "mitävittua mää just kuulin? Soittaako joku tän oikeesti? Mitä tapahtuu?" ja kylmistäväreistä ei meinannu tulla loppua ollenkaan. Kuuntele, keskity, silmät kiinni. Itsehän toki ekalla kerralla vaan katsoin, kuuntelin, tuijotin suu auki..

Mulle on melkeen aivan sama mitä lauletaan, kunhan laulajan ääni sopii ja kuulostaa hyvältä. En kuuntele sanomaa, sanoja. Muutenku miten sanat soljuu ja menee musiikin mukana. Kunhan se kaikki sopii yhteen, kuulostaa hyvältä ja saa tuntemaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Tai surussa ja masennuksessakin. Tuolla aiemmassa: Ajatuksia musiikista taisin sanoakkin, mun oli pakko pistää Linkin Park pitkälle kuuntelukieltolistalle ku se veti niin syviin vesiin.
Tänään tuli mieleen muistojen syövereistä sellainen hetki, kun oltiin menossa mökille, ala-aste ikäsenä, ja ajeltiin pienen pientä tietä pitkin keskellä peltomaisemaa. Kasettisoittimella ja kuulokkeilla kuuntelin Limp Bizkitin My wayta ja samalla huvitti miten se mitä kuulin ja mitä näin ei vaan passannut yhteen, mutta kuitenkin, se oli My way sillä hetkellä ja sillä kummallisella tavalla, olivat oikein hyvä yhdistelmä.


Pitääkö lisätä tähän vielä kuitenki, en tiedä musiikista paljokaan mitään, mutta kuuntelen sujuvasti ♥

Kannattaa varmaan nyt lopettaa tähän ku muuten tää jatkuu kilometri tolkulla...
Jatketaan joskus seuraavassa numerossa ♩🎵