Kun ajatus katoaa
tässä istuessani terassilla kahvikupposen kera, mietin... tosin ehin jo unohtaa sen mitä alunperin mietin. Selasin instaa ja sieltä se joku ajatus tuli, mutta koska kännykässäni oli blogger hukassa... kröhm, kyllä, se oli hukassa. Niin unohtui sitten mietintäni. No mutta hei kyllä se vielä tulee.
Mietitään ensin hieman mun nilkkoja. Oltiin eilen mökillä ja asennettiin sinne portti. Soratielle metsän keskelle. Pienen metsää ei ole siinä kohtaa paljoa, mutta sen verran että suojaa tuulelta ja näköjään on sääskien suosiossa... ja siis kerpele! Oon kuullu että Lapissa on PALJON sääskiä, vaan oon aina ajatellu että ehkä on vähän lapinlisää.. no siinä pidellessäni liikkumatta aitaa, pienesti kiljuen, huultani purren, totesin, että kyllä taisivat ihan totta puhua. Mökkimme ei ole lähelläkään Lappia, mutta sääskiä oli PALJON! Ja luultavasti Lapissa on enemmän, pelkäänpä, että siellä on vieläkin enemmän. Tyhmä, ajattelematon kun olin, minulla on polvihousut, caprit mitkälie, joten jalat oli aika hienosti paljaana ja sääskille tietenkin viiden tähden ravintola. Paksun hupparin nakkasin sentäs päälle, joten en aivan turvoksissa ole, mutta nilkat on jäätävät! Ja kävely sattuu. Samaten kämmenselät, turvoksissa ja kipeät. Olen ottanut allergialääkettä ja odotan Millon helpottaa.
Yritän kääntää ajatukset muualle ja muistella mitä oli tarkoitus miettiä. Palaan hetkeksi takaisin instaan jos se ajatus löytyisi..
Eipä palannut muistiin. Mutta vilkaistessani kasvihuonettani, muistin tukikepit jotka hetki sitten oli tarkoitus käydä laittamassa sinne, joten nyt viimeinkin on kurkut ja tomaatit tuettu.
Mulla on kasvihuone!! Siis mulla! Ja kasvimaa mökillä! Mun peukalo on alkanu vihertää. Kun olin lapsi, meillä oli mökillä kasvimaa, mun mummulla oli kasvimaa, meillä oli kukkia, sisällä ja ulkona. Mummut oli ihmeellisiä taitureita kasvien kans, äiti myös. Mutta minä... sain tapettua kaikki kasvit. Leikkokukat oli ainoat joita sillontällön maljakkoon ostin. Mutta viime kesänä mun 7v tytär alko kyselee kasvimaan perään ku hän haluais kasvattaa porkkanoita. Aloin aavistelemaan hivenen vihertävää peukaloa tyttärelläni, oliko se hypännyt minun yli? Niinkuin punaiset hiuksetkin..?
No tänä kesänä kokeillaan miten käy. Ja kyllähän se toisaalta ihan kivaa ja rentouttavaa on, kykkiä ja tonkia. Täytyy vaan olla tarkkana rikkaruohojen kanssa, muistan kerran lapsena mökin kasvimaalla kun kenties retiisejä istutettiin ja kitkettiin ne sitten rikkaruohoina pois. Kummasteltiin sitte ku ei yhtään retiisiä saatu. Hehhee.
Mulla on paljon ajatuskatkoksia, eli mulle ihan normaalia, mutta nyt se ärsyttää. Kun se ajatus josta oli tarkotus kirjottaa, katosi. Se olisi ollut hyvä mietepohdinta. Sen sijaan oon miettiny kaikkea muuta ja höpissy ihan liibalaabaa. Mutta toisaalta taas... *kohotan olkapäitäni välinpitämättömästi ja huokaisen*
Nyt laitan musaa ja unohdan ajattelemisen.
Aurinko häikäisee vaikka se on pilvien takana, eikö se vois olla joko tai?
Paista tai ole siellä piilossa, älä turhaan häikäise ja sokaise...
Mietitään ensin hieman mun nilkkoja. Oltiin eilen mökillä ja asennettiin sinne portti. Soratielle metsän keskelle. Pienen metsää ei ole siinä kohtaa paljoa, mutta sen verran että suojaa tuulelta ja näköjään on sääskien suosiossa... ja siis kerpele! Oon kuullu että Lapissa on PALJON sääskiä, vaan oon aina ajatellu että ehkä on vähän lapinlisää.. no siinä pidellessäni liikkumatta aitaa, pienesti kiljuen, huultani purren, totesin, että kyllä taisivat ihan totta puhua. Mökkimme ei ole lähelläkään Lappia, mutta sääskiä oli PALJON! Ja luultavasti Lapissa on enemmän, pelkäänpä, että siellä on vieläkin enemmän. Tyhmä, ajattelematon kun olin, minulla on polvihousut, caprit mitkälie, joten jalat oli aika hienosti paljaana ja sääskille tietenkin viiden tähden ravintola. Paksun hupparin nakkasin sentäs päälle, joten en aivan turvoksissa ole, mutta nilkat on jäätävät! Ja kävely sattuu. Samaten kämmenselät, turvoksissa ja kipeät. Olen ottanut allergialääkettä ja odotan Millon helpottaa.
Yritän kääntää ajatukset muualle ja muistella mitä oli tarkoitus miettiä. Palaan hetkeksi takaisin instaan jos se ajatus löytyisi..
Eipä palannut muistiin. Mutta vilkaistessani kasvihuonettani, muistin tukikepit jotka hetki sitten oli tarkoitus käydä laittamassa sinne, joten nyt viimeinkin on kurkut ja tomaatit tuettu.
Mulla on kasvihuone!! Siis mulla! Ja kasvimaa mökillä! Mun peukalo on alkanu vihertää. Kun olin lapsi, meillä oli mökillä kasvimaa, mun mummulla oli kasvimaa, meillä oli kukkia, sisällä ja ulkona. Mummut oli ihmeellisiä taitureita kasvien kans, äiti myös. Mutta minä... sain tapettua kaikki kasvit. Leikkokukat oli ainoat joita sillontällön maljakkoon ostin. Mutta viime kesänä mun 7v tytär alko kyselee kasvimaan perään ku hän haluais kasvattaa porkkanoita. Aloin aavistelemaan hivenen vihertävää peukaloa tyttärelläni, oliko se hypännyt minun yli? Niinkuin punaiset hiuksetkin..?
No tänä kesänä kokeillaan miten käy. Ja kyllähän se toisaalta ihan kivaa ja rentouttavaa on, kykkiä ja tonkia. Täytyy vaan olla tarkkana rikkaruohojen kanssa, muistan kerran lapsena mökin kasvimaalla kun kenties retiisejä istutettiin ja kitkettiin ne sitten rikkaruohoina pois. Kummasteltiin sitte ku ei yhtään retiisiä saatu. Hehhee.
Mulla on paljon ajatuskatkoksia, eli mulle ihan normaalia, mutta nyt se ärsyttää. Kun se ajatus josta oli tarkotus kirjottaa, katosi. Se olisi ollut hyvä mietepohdinta. Sen sijaan oon miettiny kaikkea muuta ja höpissy ihan liibalaabaa. Mutta toisaalta taas... *kohotan olkapäitäni välinpitämättömästi ja huokaisen*
Nyt laitan musaa ja unohdan ajattelemisen.
Aurinko häikäisee vaikka se on pilvien takana, eikö se vois olla joko tai?
Paista tai ole siellä piilossa, älä turhaan häikäise ja sokaise...
Kommentit
Lähetä kommentti