Tiinampi

Tuossa jo instaan hehkutin kun mulla alkaa kohtapuoliin loma! Yöpöydällä mua odottelee kolme kirjaa, jotka nyt päätin lukea loman aikana. Samaten pitäs katsoa kahta sarjaa netflixistä. Kaksi kirjaa niistä kolmesta jotka mua odottelee, on kesken. Toisesta olen lukenut yhen luvun ja toisesta kolme. Molemmat tv-sarjatki on kesken, joita olis tarkotus jatkaa. Mutta miksi kaikki jää kesken. Itseasiassa niitä kesken eräsiä sarjoja on... Neljä... Ainaki Miksi aina on helpompaa olla aivottomana netissä ja kuunnella musiikkia (musiikki ♥❤♥) No ok... Musiikin kuuntelu on ihanaa. Mutta miksi pittää palloilla netissä, ihan yhtätyhjän kans ku vois lukea, kirjottaa tai kattoa ne sarjat loppuun(tai siihen asti mitä niitä on) Miksi pittää hyppiä aiheesta toiseen, jossaki välissä mulla oli päällä telkkari, radio ja oli vielä kirja sylissä ja yritin saada kaikesta kaiken. siis, luin, kuuntelin ja katsoin. tsiisös. Nyt kuuntelen musiikkia ja yritän kirjottaa. Ja miettiä. Tuolla instas

Tänää on tuullu ihan hirveesti. Jokos se tuuli aamulla..? Kai se alko jo illalla. Näin hyvä mun muisti on!! Mutta tästä tuulesta tuli mieleen Jääkansan Sol. ”Sol nauroi juostessaan metsän läpi. Raivoisa myrsky herätti hänessä vastakaikua, hän päihtyi sen voimasta. Sol oli nyt täysikasvuinen ja vapaa, vapaa kuin puiden latvoissa riehuva tuuli.” Ote Margit Sandemon Jääkansan tarinoista, syvyyden kutsu. Kun kotiin ajaessani katselin tuota myrskyävää tuulta, vain ukkonen ja Sol puuttuivat. Hetken fiilistelin sisätiloissa turvassa risuilta ja oksilta ja meinasin lukea tuon syvyyden kutsun. Kuitenkin tuo tuulenmyräkkä sai minut ulos. On siinä vaan tuulessa voimaa. Mää olisin halunnu juosta metsässä. Mua nauratti ja ootin vaan uutta kunnollista puhallusta ja harmitti ku hetkeksi hellitti. Vähä jopa harmitti, ettei ole ukkosta. Siirryin sisälle, koska alkoi satamaan vettä ja mähän sen verran olen sokerista, etten viittiny jäädä enää käppäilemään. Mutta ehkä tässä ku saan syötyä ni siirry

Rakkaus, se oikukas ja kummallinen voima. Se ei aina kohtaa toista ihmistä, vaan voi olla myös musiikki. Poikasena mies rakastui ensimmäisenä musiikkiin. Juhlissa hän kuuli haitarimusiikkia, se oli ensimmäisiä haitareita suomessa, tai jota poika oli kuullut. Se kuulosti hienolta. Pitkän aikaa hän vain katseli ja kuunteli. Ajan myötä rakkaus musiikkiin vain kasvoi, toki poika katseli tyttöjäkin, mutta vielä ei ollut yhtäkään tyttöstä joka olisi musiikin syrjäyttänyt.  Aika kului ja tyttöjä tuli ja meni, mutta musiikki pysyi. Ehkä mies oli ujo, joka kuitenkin tunsi vahvasti, mutta antoi musiikin puhua. Musiikki kertoi sen mitä mies ei itse pystynyt sanomaan.  Kovasti työskenneltyään mies sai ostettua oman haitarin ja sen kanssa pääsi kiertämään kesäjuhlat, häät ja hautajaisiakin. Löytyi se vaimokin eräistä juhlista. Haltioituneena nainen katseli, kuunteli miehen soittoa. Heitä yhdisti rakkaus musiikkiin ja lopulta myös toisiinsa.  Kotona kai oli kuitenkin miehelle opetettu, ette

tässä istuessani terassilla kahvikupposen kera, mietin... tosin ehin jo unohtaa sen mitä alunperin mietin. Selasin instaa ja sieltä se joku ajatus tuli, mutta koska kännykässäni oli blogger hukassa... kröhm, kyllä, se oli hukassa. Niin unohtui sitten mietintäni. No mutta hei kyllä se vielä tulee. Mietitään ensin hieman mun nilkkoja. Oltiin eilen mökillä ja asennettiin sinne portti. Soratielle metsän keskelle. Pienen metsää ei ole siinä kohtaa paljoa, mutta sen verran että suojaa tuulelta ja näköjään on sääskien suosiossa... ja siis kerpele! Oon kuullu että Lapissa on PALJON sääskiä, vaan oon aina ajatellu että ehkä on vähän lapinlisää.. no siinä pidellessäni liikkumatta aitaa, pienesti kiljuen, huultani purren, totesin, että kyllä taisivat ihan totta puhua. Mökkimme ei ole lähelläkään Lappia, mutta sääskiä oli PALJON! Ja luultavasti Lapissa on enemmän, pelkäänpä, että siellä on vieläkin enemmän. Tyhmä, ajattelematon kun olin, minulla on polvihousut, caprit mitkälie, joten jalat oli ai

No nyt rupes taas Lyyti kirjottaa! (Mistä moinen sanonta?) Vai onko se johan rupes lyyti kirjottaa? Anyway. Uutta tarinaa tulee. Mikä sinällää on todella ärsyttävää koska niitä kesken eräisiä alkaa kertyy. On ollu niin ihania kesäpäiviä, että ollaan oltu paljon ulkona, kasvimaan ja kasvihuoneen kimpussa olen yrittäny hääräillä ja kaikenlaista muuta ulkopuuhaa. KESÄ ♥ Mielikuvitus on liikkunu aika tahkeasti ja oon ootellu sadepäiviä jotta voi istahtaa paremmalla mielellä tähän koneen ääreen. No satoi tänää vähä vettä, siispä nyt iltasella auringon taas kauniisti  ja lämpimästi paistaessa istun tähän ja naputinap. Siitä tarinasta. Vaikka tuolla aikasemmin kirjotinki, että mielikuvitus on liikkunu tahkeasti, niin ehkä se on kuitenkin väärin sanottu. Mullahan siis koko ajan on joku meneillään.. Hiljastahan mun päässä ei ikinä ole, mutta nyt pitkästä aikaa tuli sellanen josta vois kirjottaa. Ja ai että, tää vois olla joku minisarja! Elokuva tai joku ihan oikeesti ihmisten näyttelemä