Myrskytuuli
Tänää on tuullu ihan hirveesti. Jokos se tuuli aamulla..? Kai se alko jo illalla. Näin hyvä mun muisti on!! Mutta tästä tuulesta tuli mieleen Jääkansan Sol.
”Sol nauroi juostessaan metsän läpi. Raivoisa myrsky herätti hänessä vastakaikua, hän päihtyi sen voimasta. Sol oli nyt täysikasvuinen ja vapaa, vapaa kuin puiden latvoissa riehuva tuuli.”
Ote Margit Sandemon Jääkansan tarinoista, syvyyden kutsu.
Kun kotiin ajaessani katselin tuota myrskyävää tuulta, vain ukkonen ja Sol puuttuivat.
Hetken fiilistelin sisätiloissa turvassa risuilta ja oksilta ja meinasin lukea tuon syvyyden kutsun. Kuitenkin tuo tuulenmyräkkä sai minut ulos. On siinä vaan tuulessa voimaa. Mää olisin halunnu juosta metsässä. Mua nauratti ja ootin vaan uutta kunnollista puhallusta ja harmitti ku hetkeksi hellitti. Vähä jopa harmitti, ettei ole ukkosta. Siirryin sisälle, koska alkoi satamaan vettä ja mähän sen verran olen sokerista, etten viittiny jäädä enää käppäilemään. Mutta ehkä tässä ku saan syötyä ni siirryn takas pihalle.
Mutta lisää Jääkansasta. Kaveri mulle suositteli sitä sarjaa ja antoi ekan kirjan lainaan. Siitä on jotakuinkin 8vuotta. Sillon vähä tuhahtelin, en mää lue, se on tylsää... ”luet pari ekaa sivua, kyllä sää sitte tiiät tykkäätkö vai et.”
No eka sivu ja se oli siinä! Pari vuotta myöhemmin sähköposti kilahti kännykkään kesken työpäivän ja se ilmotti että huuto.nettiin oli tullu koko sarja myyntiin! Kaikki 47kpl kerralla! Pienoinen sydänkohtaus, kiljaisu ja ryntäys työkaverin/kaverin luo... hänkin vähä säikähti että mitä nyt on tapahtunu.. sorry..! Ja vihdoin kun se laatikollinen kirjoja tuli kotiin niin mulla oli joulu. Sittepä istuin kirja nokan edessä aika kauan. Onhan se vaan ihana. Sitä oon lainannu meleko monelle ja taas se on kahessa paikkaa menossa.
En tempautunutkaan Jääkansan maailmaan, vaan youtubeen... no mutta ihan asia aihetta siellä katselin joten... nyt pitäs alkaa kuitenki nukkuu.
Kauniita unia ja Jääkansan kuvia!
”Sol nauroi juostessaan metsän läpi. Raivoisa myrsky herätti hänessä vastakaikua, hän päihtyi sen voimasta. Sol oli nyt täysikasvuinen ja vapaa, vapaa kuin puiden latvoissa riehuva tuuli.”
Ote Margit Sandemon Jääkansan tarinoista, syvyyden kutsu.
Kun kotiin ajaessani katselin tuota myrskyävää tuulta, vain ukkonen ja Sol puuttuivat.
Hetken fiilistelin sisätiloissa turvassa risuilta ja oksilta ja meinasin lukea tuon syvyyden kutsun. Kuitenkin tuo tuulenmyräkkä sai minut ulos. On siinä vaan tuulessa voimaa. Mää olisin halunnu juosta metsässä. Mua nauratti ja ootin vaan uutta kunnollista puhallusta ja harmitti ku hetkeksi hellitti. Vähä jopa harmitti, ettei ole ukkosta. Siirryin sisälle, koska alkoi satamaan vettä ja mähän sen verran olen sokerista, etten viittiny jäädä enää käppäilemään. Mutta ehkä tässä ku saan syötyä ni siirryn takas pihalle.
Mutta lisää Jääkansasta. Kaveri mulle suositteli sitä sarjaa ja antoi ekan kirjan lainaan. Siitä on jotakuinkin 8vuotta. Sillon vähä tuhahtelin, en mää lue, se on tylsää... ”luet pari ekaa sivua, kyllä sää sitte tiiät tykkäätkö vai et.”
No eka sivu ja se oli siinä! Pari vuotta myöhemmin sähköposti kilahti kännykkään kesken työpäivän ja se ilmotti että huuto.nettiin oli tullu koko sarja myyntiin! Kaikki 47kpl kerralla! Pienoinen sydänkohtaus, kiljaisu ja ryntäys työkaverin/kaverin luo... hänkin vähä säikähti että mitä nyt on tapahtunu.. sorry..! Ja vihdoin kun se laatikollinen kirjoja tuli kotiin niin mulla oli joulu. Sittepä istuin kirja nokan edessä aika kauan. Onhan se vaan ihana. Sitä oon lainannu meleko monelle ja taas se on kahessa paikkaa menossa.
En tempautunutkaan Jääkansan maailmaan, vaan youtubeen... no mutta ihan asia aihetta siellä katselin joten... nyt pitäs alkaa kuitenki nukkuu.
Kauniita unia ja Jääkansan kuvia!
Kommentit
Lähetä kommentti