täällä taas
No nyt rupes taas Lyyti kirjottaa! (Mistä moinen sanonta?)
Vai onko se johan rupes lyyti kirjottaa?
Anyway.
Uutta tarinaa tulee. Mikä sinällää on todella ärsyttävää koska niitä kesken eräisiä alkaa kertyy.
On ollu niin ihania kesäpäiviä, että ollaan oltu paljon ulkona, kasvimaan ja kasvihuoneen kimpussa olen yrittäny hääräillä ja kaikenlaista muuta ulkopuuhaa. KESÄ ♥
Mielikuvitus on liikkunu aika tahkeasti ja oon ootellu sadepäiviä jotta voi istahtaa paremmalla mielellä tähän koneen ääreen. No satoi tänää vähä vettä, siispä nyt iltasella auringon taas kauniisti ja lämpimästi paistaessa istun tähän ja naputinap.
Siitä tarinasta. Vaikka tuolla aikasemmin kirjotinki, että mielikuvitus on liikkunu tahkeasti, niin ehkä se on kuitenkin väärin sanottu. Mullahan siis koko ajan on joku meneillään.. Hiljastahan mun päässä ei ikinä ole, mutta nyt pitkästä aikaa tuli sellanen josta vois kirjottaa. Ja ai että, tää vois olla joku minisarja! Elokuva tai joku ihan oikeesti ihmisten näyttelemä eikä vaan mustaa valkosella paperilla!
haha
Mutta kuitenkin, mitä enemmän tätä mietin ja suunnittelin ni alko tuntumaan, että uskaltaako tästä kirjottaa... Mitä musta ajatellaan ku tommosen kirjotin..? Vaikka mitä hmmmh väliä. Eihän se totta ole ja kaikenlaista kirjotetaan ihan kirjaksi asti. Mutta miksi mun pää keksii tollasta?
Mietin tänää, että mitä jos.
Mitä jos eläkkeelle ei pääsiskää. Oot teheny töitä koko elämäs ja sitte sanotaan, että oot tarpeeksi hyväkuntonen, vaihat vaan kevyempään työhön ja porskutat menemään. (eikö se vähä jo niin mene? mulla on itelle merkattuna jo aika huima ikä millon ehkä pääsisin...)
No mietin lisää ja miten se homma etenis, ku alotin kirjottaa niin sellasta elämää oli jo pitkä tovi eletty. Ei ollu enää vanhuksia, huonokuntoset oli kadonnu. Kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu kun ei ole työkykyinen, kukaan ei ole palannut kertomaan. Huhuja liikkuu, mutta siitä on kiellettyä puhua.
Tästä alkaa uusi tarinani jolla ei ole nimeä ja tulevaisuuskin on epävarma.
Tarinan ja tarinassa.
"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan! Paljon onnea äiti, paljon onnea vaan!"
Nainen katselee kahta kakkua koristavaa kynttilää. Kuusi ja nolla, 60. Hän täyttää 60 vuotta.
"Noni, puhalla nyt jo ja muista toivoa."
Nainen katsoo liekkejä, sulkee silmänsä, puhaltaa ja toivoo. Toivoo uudelleen. Hän avaa silmänsä, ja katselee kynttilöiden savukiehkuroita. Hän sulkee silmänsä, puristaa tiukasti kiinni, puree hammasta ja puristaa huulensa tiukaksi viivaksi ja toivoo vielä kerran: toteudu perkele!
Vai onko se johan rupes lyyti kirjottaa?
Anyway.
Uutta tarinaa tulee. Mikä sinällää on todella ärsyttävää koska niitä kesken eräisiä alkaa kertyy.
On ollu niin ihania kesäpäiviä, että ollaan oltu paljon ulkona, kasvimaan ja kasvihuoneen kimpussa olen yrittäny hääräillä ja kaikenlaista muuta ulkopuuhaa. KESÄ ♥
Mielikuvitus on liikkunu aika tahkeasti ja oon ootellu sadepäiviä jotta voi istahtaa paremmalla mielellä tähän koneen ääreen. No satoi tänää vähä vettä, siispä nyt iltasella auringon taas kauniisti ja lämpimästi paistaessa istun tähän ja naputinap.
Siitä tarinasta. Vaikka tuolla aikasemmin kirjotinki, että mielikuvitus on liikkunu tahkeasti, niin ehkä se on kuitenkin väärin sanottu. Mullahan siis koko ajan on joku meneillään.. Hiljastahan mun päässä ei ikinä ole, mutta nyt pitkästä aikaa tuli sellanen josta vois kirjottaa. Ja ai että, tää vois olla joku minisarja! Elokuva tai joku ihan oikeesti ihmisten näyttelemä eikä vaan mustaa valkosella paperilla!
haha
Mutta kuitenkin, mitä enemmän tätä mietin ja suunnittelin ni alko tuntumaan, että uskaltaako tästä kirjottaa... Mitä musta ajatellaan ku tommosen kirjotin..? Vaikka mitä hmmmh väliä. Eihän se totta ole ja kaikenlaista kirjotetaan ihan kirjaksi asti. Mutta miksi mun pää keksii tollasta?
Mietin tänää, että mitä jos.
Mitä jos eläkkeelle ei pääsiskää. Oot teheny töitä koko elämäs ja sitte sanotaan, että oot tarpeeksi hyväkuntonen, vaihat vaan kevyempään työhön ja porskutat menemään. (eikö se vähä jo niin mene? mulla on itelle merkattuna jo aika huima ikä millon ehkä pääsisin...)
No mietin lisää ja miten se homma etenis, ku alotin kirjottaa niin sellasta elämää oli jo pitkä tovi eletty. Ei ollu enää vanhuksia, huonokuntoset oli kadonnu. Kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu kun ei ole työkykyinen, kukaan ei ole palannut kertomaan. Huhuja liikkuu, mutta siitä on kiellettyä puhua.
Tästä alkaa uusi tarinani jolla ei ole nimeä ja tulevaisuuskin on epävarma.
Tarinan ja tarinassa.
"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan! Paljon onnea äiti, paljon onnea vaan!"
Nainen katselee kahta kakkua koristavaa kynttilää. Kuusi ja nolla, 60. Hän täyttää 60 vuotta.
"Noni, puhalla nyt jo ja muista toivoa."
Nainen katsoo liekkejä, sulkee silmänsä, puhaltaa ja toivoo. Toivoo uudelleen. Hän avaa silmänsä, ja katselee kynttilöiden savukiehkuroita. Hän sulkee silmänsä, puristaa tiukasti kiinni, puree hammasta ja puristaa huulensa tiukaksi viivaksi ja toivoo vielä kerran: toteudu perkele!
Kommentit
Lähetä kommentti