Ajatuksia musiikista
Tänään on ollu aamulla todella kylmä, siispä sytytin takkaan tulen ja siinä on puut palaneet jo pitkän tovin. Välillä niin kuumasti että koivet meinasi palaa, istuin ehkä liian lähellä..?
Käytiin tarkistuskierros mökillä, haettiin saunapuita ja kaupassaki pyörähdi herkkuja hakemassa. Nyt vedin sohvan kauemmas takasta ja istahdin tähän herkkuineni. Oli tarkoitus mennä mettähommiin mökille ja synttäreille, mutta koska tyttö sairastaa ja pakkanen pukkuu, niin tämä päivä vietetään sitten sisällä. Ja linnottauduin tähän ja ajattelin sen nyt käyttää hyödykseni ja katotaan saanko mitään järkevää juttua aikaseksi...
Musiikkia kuunnellesani tulin miettineeksi mitä se mulle merkitsee.
Elän ja hengitän musiikkia. Se on mun polttoaine, ilma jota hengitän. Joskus oon miettiny, että mitä tapahtuis jos musta tulis kuuro? Entä jos musta tulis sokea? Kumpi ois pahempi.
En vois lukea enää, mutta voisin kuunnella äänikirjoja. En vois kattoa Frendejä, mutta kuulisin ne. En näkis Rillit huurussa sarjan tyyppejä, mutta kuulisin niitten läpät.
Mutta en näkis tähtitaivasta, en vuoria, kaunista turkoosia merta Thaimaassa, en sen saaria.
Jos en kuulis mitää. Voisin lukea, näkisin Frendit ja Sheldonin + muut nörtit. Mutta en kuulis niitä enää. Pikkuhiljaa unohtaisin miltä kuulostaa Till Lindemanin ääni, Sian Angel by the wings. Linkin Parkin One more light tai Heavy. Chesterin ääni. Imagine Dragons: I don't know why, I'll Make It Up To You. Miljoonat muut vanhat biisit, tulevat.
En kuulis linnun laulua.
Ainoa mitä luultavasti kuulisin on kihinä, kahina ja kohina. Sitä kai ei kuurouskaan vie? Tinnitusta.
Miksi mää ees mietin tämmösiä? Noh, siksi ku oon minä ja minä mietin.
Joskus ku oikein kunnolla ja armottomasti V....piipiipiip... tekis mieli tunkea kuulokkeet korviin ja huudattaa musaa niin lujaa, että pää räjähtää. Sitte joku järjen hiven taustalla kuiskuttaa, että sitte tinnittää vielä pahemmin, älä tee sitä!
Oon käyny kolmesti elämässäni festareilla, Sonispheressä, jossa nähtiin Metallica. Provinssi, siellä Rammstein ja Rockfest jossa myös Rammstein. Sitte Hevimestassa käytii kattoo Turmion Kätilöt. Scootteria oltiin menossa kattomaan Hartwallille, vaan se peruttiin, onneksi the Circuksessa oli Apocalyptica ja lämppäri the Blanko. Aikasemmin ei oltu kuultukkaan Blankosta, vaan sehän otti ja iski, räjäytti sukat jalasta! Jestas mikä bändi! Het kerta heitolla ihan mieletön.
Ja se fiilis joka keikalla tulee ❤ Love it!
Rockfest jäi vähä harmittaa, saatiin ostettua VIP-pöytä, se oli tosi hyvällä paikalla ja muuten kaikki hyvin, tarjoilu toimi eikä mitään pahaa sanottavaa. Mutta se mitä en tajunnu, koska se oli toisessa kerroksessa, en tuntenu basson jytkettä. Ei käyny mielessäkään, että vois se fiilis jäädä niin vajaaksi. kuulosti hyvältä, näytti mahtavalta, sain istua rauhassa, kaikki oli niin hyvin. Vaan se jytke, joka iskee sydämeen. Saa hyppäämään ja sydämen heittää voltteja. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenki haluaisin pitää jalkani tiukasti oikeassa/oikeasti maassa ja tuntea sen basson jytkeen sisuskaluissa! Rummut ja kaikki, täysvaltaisesti. Jotaki jäi puuttumaan sitä keikalta. Ja se hieman harmittaa, mutta ei sais valittaa, hieno show oli ja täydet pisteet siitä! Vieläköhän menis kolmannen kerran kattoo Rammsteinia vai pitäiskö suunnata jotaki muuta kattoo ja kuuntelee, jalat maassa, ilman sukkia. huiih♥♡
Live musiikki pienmmässäkin kaavassa on maagista. Oltiin Lontoossa ja siellä löydettiin pikkunen kulmakuppila, pubi. Se alue ei muuten ollu oikein meidän mieleen, todella vähän oli mitää joten tuo pubi oli mieluinen löytö ja oli englantilaista. Ja mitäs kummaa kohta sinne tulikin pianisti! Ja se soitti Queeniä! Pieni pubi oli täynnä porukkaa, ja kaikki juttelivat hiljaisesti, söivä, joivat ja taustalla mies soittaa pianota. Mää leijuin taivaassa.
Sekin riittää, että jossakin joku soittaa vaan kitaraa tai mikä tahansa live musa on ♥
(pitääkö kuitenki jonkulainen ehkä/mutta vara jättää..?)
Oon musiikin suhteen melkolailla kaikkiruokanen, kuhan se kuulostaa hyvältä,
Linkin Parkin kuuntelu mun piti pistää vuoden lopussa tauolle ja kieltolistalle ku se veti mieltä vähä turhan matalalle. Nyt oon kuunnellu David Bowieta, Queeniä... Sia ja Imagine Dragons on ollu kans paljon soitettujen listalla.
Tykkään myös tanssia, parin lonkeron jälkeen 😉 En osaa tanssia, musiikki vaan vie mennessään, en haluais nähä miltä näytän tanssiessa... Ja laulan mukana, ku tanssin. En osaa sanoja, en osaa laulaa mutta silti yritän laulaa mukana. Jos en laulais, en eläydy täysillä ja sitte taas jotaki jää vajaaksi...
Viimeviikolla, tai sitä edellisellä viikolla uutisoitiin musiikkimausta ja sen kehityksestä? Meni vähä ohi. Jotakuinki niin, että tyttöjen musa maku seurailee äidin kuuntelemaa musaa ja olikohan 13-17 vuotiaina on jo lempibändit tiiossa ja sitä tyylilajia kuunnellaan aikuisenakin. Jäin miettimään omaa musiikkimakuani ja sitä mitä äiti kuunteli. Äitiki kuunteli kyllä kaikenlaista. Iskelmääkin, ehkä enemmän ku muuta, mutta se ei muhun kyllä uppoa. Vai täytyykö mun kuitenki sanoa, etten enää muista mitä se kuunteli eniten. Vai oliko se iskelmäkin joku vaihe. Niinku mullaki menee vähä vaiheittain mitä kuuntelen. Varmaankin niin. Kohta neljä vuotta, enkä mää enää muista mitää. Barry White ja my first, my last, my everything on jotenki jääny parhaimpana mieleen ku tykättiin siitä ja Ally McBealista. Ja SIITÄ on kauan. Joutu heti kuunteleen sen ja sieluni silmin näin ku Pulla ja ne muut tanssii tän tahtiin siellä vessassa 😆
Mää eksyin nyt vähä aiheesta ja musiikillinen ajatukseni katosi.
Seuraavaan kertaan, ehkä jatkan ajatuksia musasta tai ehkä tv-sarjoista 😅
Käytiin tarkistuskierros mökillä, haettiin saunapuita ja kaupassaki pyörähdi herkkuja hakemassa. Nyt vedin sohvan kauemmas takasta ja istahdin tähän herkkuineni. Oli tarkoitus mennä mettähommiin mökille ja synttäreille, mutta koska tyttö sairastaa ja pakkanen pukkuu, niin tämä päivä vietetään sitten sisällä. Ja linnottauduin tähän ja ajattelin sen nyt käyttää hyödykseni ja katotaan saanko mitään järkevää juttua aikaseksi...
Musiikkia kuunnellesani tulin miettineeksi mitä se mulle merkitsee.
Elän ja hengitän musiikkia. Se on mun polttoaine, ilma jota hengitän. Joskus oon miettiny, että mitä tapahtuis jos musta tulis kuuro? Entä jos musta tulis sokea? Kumpi ois pahempi.
En vois lukea enää, mutta voisin kuunnella äänikirjoja. En vois kattoa Frendejä, mutta kuulisin ne. En näkis Rillit huurussa sarjan tyyppejä, mutta kuulisin niitten läpät.
Mutta en näkis tähtitaivasta, en vuoria, kaunista turkoosia merta Thaimaassa, en sen saaria.
Jos en kuulis mitää. Voisin lukea, näkisin Frendit ja Sheldonin + muut nörtit. Mutta en kuulis niitä enää. Pikkuhiljaa unohtaisin miltä kuulostaa Till Lindemanin ääni, Sian Angel by the wings. Linkin Parkin One more light tai Heavy. Chesterin ääni. Imagine Dragons: I don't know why, I'll Make It Up To You. Miljoonat muut vanhat biisit, tulevat.
En kuulis linnun laulua.
Ainoa mitä luultavasti kuulisin on kihinä, kahina ja kohina. Sitä kai ei kuurouskaan vie? Tinnitusta.
Miksi mää ees mietin tämmösiä? Noh, siksi ku oon minä ja minä mietin.
Joskus ku oikein kunnolla ja armottomasti V....piipiipiip... tekis mieli tunkea kuulokkeet korviin ja huudattaa musaa niin lujaa, että pää räjähtää. Sitte joku järjen hiven taustalla kuiskuttaa, että sitte tinnittää vielä pahemmin, älä tee sitä!
Oon käyny kolmesti elämässäni festareilla, Sonispheressä, jossa nähtiin Metallica. Provinssi, siellä Rammstein ja Rockfest jossa myös Rammstein. Sitte Hevimestassa käytii kattoo Turmion Kätilöt. Scootteria oltiin menossa kattomaan Hartwallille, vaan se peruttiin, onneksi the Circuksessa oli Apocalyptica ja lämppäri the Blanko. Aikasemmin ei oltu kuultukkaan Blankosta, vaan sehän otti ja iski, räjäytti sukat jalasta! Jestas mikä bändi! Het kerta heitolla ihan mieletön.
Ja se fiilis joka keikalla tulee ❤ Love it!
Rockfest jäi vähä harmittaa, saatiin ostettua VIP-pöytä, se oli tosi hyvällä paikalla ja muuten kaikki hyvin, tarjoilu toimi eikä mitään pahaa sanottavaa. Mutta se mitä en tajunnu, koska se oli toisessa kerroksessa, en tuntenu basson jytkettä. Ei käyny mielessäkään, että vois se fiilis jäädä niin vajaaksi. kuulosti hyvältä, näytti mahtavalta, sain istua rauhassa, kaikki oli niin hyvin. Vaan se jytke, joka iskee sydämeen. Saa hyppäämään ja sydämen heittää voltteja. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenki haluaisin pitää jalkani tiukasti oikeassa/oikeasti maassa ja tuntea sen basson jytkeen sisuskaluissa! Rummut ja kaikki, täysvaltaisesti. Jotaki jäi puuttumaan sitä keikalta. Ja se hieman harmittaa, mutta ei sais valittaa, hieno show oli ja täydet pisteet siitä! Vieläköhän menis kolmannen kerran kattoo Rammsteinia vai pitäiskö suunnata jotaki muuta kattoo ja kuuntelee, jalat maassa, ilman sukkia. huiih♥♡
Live musiikki pienmmässäkin kaavassa on maagista. Oltiin Lontoossa ja siellä löydettiin pikkunen kulmakuppila, pubi. Se alue ei muuten ollu oikein meidän mieleen, todella vähän oli mitää joten tuo pubi oli mieluinen löytö ja oli englantilaista. Ja mitäs kummaa kohta sinne tulikin pianisti! Ja se soitti Queeniä! Pieni pubi oli täynnä porukkaa, ja kaikki juttelivat hiljaisesti, söivä, joivat ja taustalla mies soittaa pianota. Mää leijuin taivaassa.
Sekin riittää, että jossakin joku soittaa vaan kitaraa tai mikä tahansa live musa on ♥
(pitääkö kuitenki jonkulainen ehkä/mutta vara jättää..?)
Oon musiikin suhteen melkolailla kaikkiruokanen, kuhan se kuulostaa hyvältä,
Linkin Parkin kuuntelu mun piti pistää vuoden lopussa tauolle ja kieltolistalle ku se veti mieltä vähä turhan matalalle. Nyt oon kuunnellu David Bowieta, Queeniä... Sia ja Imagine Dragons on ollu kans paljon soitettujen listalla.
Tykkään myös tanssia, parin lonkeron jälkeen 😉 En osaa tanssia, musiikki vaan vie mennessään, en haluais nähä miltä näytän tanssiessa... Ja laulan mukana, ku tanssin. En osaa sanoja, en osaa laulaa mutta silti yritän laulaa mukana. Jos en laulais, en eläydy täysillä ja sitte taas jotaki jää vajaaksi...
Viimeviikolla, tai sitä edellisellä viikolla uutisoitiin musiikkimausta ja sen kehityksestä? Meni vähä ohi. Jotakuinki niin, että tyttöjen musa maku seurailee äidin kuuntelemaa musaa ja olikohan 13-17 vuotiaina on jo lempibändit tiiossa ja sitä tyylilajia kuunnellaan aikuisenakin. Jäin miettimään omaa musiikkimakuani ja sitä mitä äiti kuunteli. Äitiki kuunteli kyllä kaikenlaista. Iskelmääkin, ehkä enemmän ku muuta, mutta se ei muhun kyllä uppoa. Vai täytyykö mun kuitenki sanoa, etten enää muista mitä se kuunteli eniten. Vai oliko se iskelmäkin joku vaihe. Niinku mullaki menee vähä vaiheittain mitä kuuntelen. Varmaankin niin. Kohta neljä vuotta, enkä mää enää muista mitää. Barry White ja my first, my last, my everything on jotenki jääny parhaimpana mieleen ku tykättiin siitä ja Ally McBealista. Ja SIITÄ on kauan. Joutu heti kuunteleen sen ja sieluni silmin näin ku Pulla ja ne muut tanssii tän tahtiin siellä vessassa 😆
Mää eksyin nyt vähä aiheesta ja musiikillinen ajatukseni katosi.
Seuraavaan kertaan, ehkä jatkan ajatuksia musasta tai ehkä tv-sarjoista 😅
Kommentit
Lähetä kommentti