yksikseskös naureskelet...? jep!
Nojoooo, semmonen kikatus päivä eilen. Ei mikään uus juttu, mutta nolottaa silti vähäsen. Minä ja mun nauru. Sitä on ihan mahotonta pidätellä kun se on tulollaan. Mulla on ollu hyviä työpaikkoja nyt viimesen vuoden aikana ku oon saanu kuunnella radiota kuulokkeilla, kun aikasemmin olin keittiöllä ja radio oli todella harvoin päällä. Noh, Novalla on väliin turhan hyvät jutut ja minähän nauran... En pienesti vaan siis, nauran ääneen. Edeltävä työ oli vähä hankalampi kun siellä ihmiset liikku paljon enemmän ja mun oli vaikeampi mennä piiloon nauraaräkättämään, joten oon purru hammasta ja poskea aina kun joku kävelee vastaan ja het ku on ohi menny ni hymy on korvissa asti. Kyllähän ne nyt varmasti monet kerrat on nähäny, että taas se sielä yksinään nauraa. ihime sekopää.. :D Nyt tämä nykynen työ, kaikki istuu omalla paikallaan pöydän ääressä, kuka mitenki, osa kuuntelee kaiketi musaa, osa ei. Minä kuuntelen ja nauran. Nyt en jaksa niinkään välittää kun mitä oon vilkuillu, niin tiukasti istutaan katse työssä, mutta kai ne välillä muualle kattelee ja näkee, että siinä se uus tyttö yksinään nauraa.. Voin toki aina sanoa, että radiota kuuntelen ja niille nauran, toisinaan saatan laittaa loppupäivästä sen kiinni ja antaa ajatusten lentää vapaammin JA nauraa ihan vaan omille jutuille.
Mulla ei taija olla sellasta välimallin perusilmettä ollenkaan, joko nauran ja hymyilen isosti tai sitte oon vihasen näkönen. TAI onhan se sellanen välimallin "en-hymyile"-virnistys...
Valvoin kans aivan liian myöhään, aamulla sujuvasti painoin torkkua, joten aamukahvi jäi juomatta ja tuli kiire töihin. Ei töissä juotu kahvi enää auttanu, kumma vaikka miten on väsyny, ajatus saattaa silti kulkea hyvin, mutta silmät ja kädet ei. Kädet liikkuu ja tekee töitä ku hidastetussa elokuvassa, silmät ei meinaa pysyä auki, mutta ajatukset kyllä lentää ja kulkee melko sukkelaankin... Oon joskus vuosia sitte kattonu jonku Vin Dieselin leffan, olikohan Riddick tai Pitch black, se on joku tosi pahis ja sitä kuskataan avaruuteen jollekki toiselle planeetalle.. se kai näkee pimeessä ku sillä oli niin kummallisen väriset silmät ja jotku lasit päässä koko ajan. No eniveis, sepä tuli jostaki mieleeni ja aloin siihen kehittelemään erilaista tarinaa. Piti tarkistaa, juurikin Riddick: Pimeä uhka. Eilen sotkeennuin viikinkien maailmaan... Pitäs vaan yrittää pysytellä jo olemassa olevissa tarinoissa, että sais ne joskus valmiiksi..
Korjailin ja yhistelin illalla kaks vuotta sitte alotettua tarinaa. Mietin ensin että kumman julkaisen, koska yhdestä tarinasta oon muokannut kaksi erilaista loppua ja toinen jatkuu vielä pitkälle, isä ehotti sitte että yhistä ne... daa. No sitäpä minä sitte eilisen illan tein. En vaan pystyny/jaksanu alkaa enää miljoonatta kertaa lukemaan koska oon jo tullu niin sokeaksi sille tarinalle etten nää enää virheitä JA onhan se jo aika tylsä ja kökkö :D paljon siinä olis vielä tekemistä, onko paljoki toistoa ja miten oon saanu ne liitettyä yhteen, nyt se on isällä luettavana. Luultavasti pari kaveria pääsee kans lukemaan sitä... hyppivät varmaan onnesta!! <3
Mulla ei taija olla sellasta välimallin perusilmettä ollenkaan, joko nauran ja hymyilen isosti tai sitte oon vihasen näkönen. TAI onhan se sellanen välimallin "en-hymyile"-virnistys...
Valvoin kans aivan liian myöhään, aamulla sujuvasti painoin torkkua, joten aamukahvi jäi juomatta ja tuli kiire töihin. Ei töissä juotu kahvi enää auttanu, kumma vaikka miten on väsyny, ajatus saattaa silti kulkea hyvin, mutta silmät ja kädet ei. Kädet liikkuu ja tekee töitä ku hidastetussa elokuvassa, silmät ei meinaa pysyä auki, mutta ajatukset kyllä lentää ja kulkee melko sukkelaankin... Oon joskus vuosia sitte kattonu jonku Vin Dieselin leffan, olikohan Riddick tai Pitch black, se on joku tosi pahis ja sitä kuskataan avaruuteen jollekki toiselle planeetalle.. se kai näkee pimeessä ku sillä oli niin kummallisen väriset silmät ja jotku lasit päässä koko ajan. No eniveis, sepä tuli jostaki mieleeni ja aloin siihen kehittelemään erilaista tarinaa. Piti tarkistaa, juurikin Riddick: Pimeä uhka. Eilen sotkeennuin viikinkien maailmaan... Pitäs vaan yrittää pysytellä jo olemassa olevissa tarinoissa, että sais ne joskus valmiiksi..
Korjailin ja yhistelin illalla kaks vuotta sitte alotettua tarinaa. Mietin ensin että kumman julkaisen, koska yhdestä tarinasta oon muokannut kaksi erilaista loppua ja toinen jatkuu vielä pitkälle, isä ehotti sitte että yhistä ne... daa. No sitäpä minä sitte eilisen illan tein. En vaan pystyny/jaksanu alkaa enää miljoonatta kertaa lukemaan koska oon jo tullu niin sokeaksi sille tarinalle etten nää enää virheitä JA onhan se jo aika tylsä ja kökkö :D paljon siinä olis vielä tekemistä, onko paljoki toistoa ja miten oon saanu ne liitettyä yhteen, nyt se on isällä luettavana. Luultavasti pari kaveria pääsee kans lukemaan sitä... hyppivät varmaan onnesta!! <3
Kommentit
Lähetä kommentti