Overthinking
Oon miettiny miettimistä, paljon. Ajatus on kiertäny kehää, uudestaan ja uudestaan. Päivällä mulla oli paljon paremmin ajatukset kasassa, mutta ku ei oo ehtiny kirjottaa niitä ni ne on nyt vähä levällää, sielä täälä..
Mietin.
Mitä muut musta ajattelee.
Mitä jos teen näin tai noin, mitä ne ajattelee.
Jos sanon jotakin, mitä sitte ajatellaan?
Mietin.
Mitä muut miettii.
Mitä ne miettii tästä maailmasta, näkeekö ne asioita samalla tavalla ku minä?
Tuskin, ei ne mieti näin.
Mun ajatukset kulkee niin kummallisia polkuja, aasinsiltojen kautta aasinsilloille ja puikkelehtii ruuhkaisia katuja, pieniä polkuja jonnekki.
Kunnes on eksyksissä.
Tai löytää jonku AHAA-elämyksen.
Mietin.
Mietin uskallanko tehä jotaki. Esmes tätä blogia, uskallanko julkaista omia ajatuksia, omia tarinoita, joita mun päässä syntyy. Sitten mietin sitä liikaa, overthinking, Ylimietin, ylianalysoin.
En pysty, en osaa. En minä!
Mietin.
Miksi ei, miksi en minäkin kun niin monet muutkin.
Jos mun pää vilistää kaikenlaista juttua, niin miksi en vois kirjottaa niitä.
Kokeilla, yrittää, opetella.
Mietin.
Isommalla porukalla keskustelu on hankalaa, koska mietin.
Kun olen saanut mietittyä vastausta johonkin äsken puhuttuun, onkin jo aihe vaihtunut.
Sitten olen taas hiljaa ja yritän päästä mukaan seuraavaan aiheeseen.
Pohdin.
Ja taas istun hiljaa, koska en ehtinyt mukaan.
Mietin liikaa. Pohdin paljon. Olen hiljaa.
Joskus taas asiaa tulisi niin paljon, ettei edes puhe pysy perässä kun pää suoltaa asiaa ja sanoja tulemaan. Sitten on sanat ja jutut ihan sekaisin.
Tai lähden selittämään jotakin asiaa liian kaukaa ja unohdan mihin olin menossa, mikä oli se juttu? Asia? Ja ehkä istunkin vain hiljaa.
Joskus.
Innostun. Liikaa.
Mutta harvemmin.
Mietteissä.
Lennän kauas, pois tästä hetkestä.
Mietin avaruutta, sen avaruutta. Kuinka suurta siellä on.
Mietin kesää, aurinkoa, kukkia ja kasvimaata.
Nyt haluan kasvimaan, mitä istuttaisin sinne?
Saanko kasvihuoneen?
Mummun kasvihuoneen tuoksu oli ihana, tomaattia ja kurkkua.
Haluan istua laiturilla ja uittaa varpaita joessa, auringon lämmittäessä.
Mietteissä.
Matkustan kauas, kauas toiseen maailmaan.
Matkustan menneeseen tai tulevaan.
Mielikuvituksissa voin matkustaa minne haluan.
Sitä minä harjoittelen lisää.
Harjoittelen ja opettelen kirjoittamaan, jotta saan paperille kaiken sen kokemani.
Overthinking.
Näin videopätkän pienestä ponista joka ei uskaltanut tulla tallista ulos, koska askelma, kynnys oli liian korkea. Pitkään tepasteli edestakaisin, viskoi päätään, kunnes hyppäsi isolla hypyllä kynnyksen yli.
Kuva kahdesta tikku-ukosta, toisen pään vieressä oli iso värikäs suttu, töherrös.
Toinen ukkeli kysyy ihmeissään: mikä tuo on?!
-Ai, se on vain ajatukseni.
Voin niin samaistua noihin.
Nyt yritän miettiä itselleni iltasadun ja alan nukkumaan.
Kauniita unia, nukkukaa hyvin.
Mietin.
Mitä muut musta ajattelee.
Mitä jos teen näin tai noin, mitä ne ajattelee.
Jos sanon jotakin, mitä sitte ajatellaan?
Mietin.
Mitä muut miettii.
Mitä ne miettii tästä maailmasta, näkeekö ne asioita samalla tavalla ku minä?
Tuskin, ei ne mieti näin.
Mun ajatukset kulkee niin kummallisia polkuja, aasinsiltojen kautta aasinsilloille ja puikkelehtii ruuhkaisia katuja, pieniä polkuja jonnekki.
Kunnes on eksyksissä.
Tai löytää jonku AHAA-elämyksen.
Mietin.
Mietin uskallanko tehä jotaki. Esmes tätä blogia, uskallanko julkaista omia ajatuksia, omia tarinoita, joita mun päässä syntyy. Sitten mietin sitä liikaa, overthinking, Ylimietin, ylianalysoin.
En pysty, en osaa. En minä!
Mietin.
Miksi ei, miksi en minäkin kun niin monet muutkin.
Jos mun pää vilistää kaikenlaista juttua, niin miksi en vois kirjottaa niitä.
Kokeilla, yrittää, opetella.
Mietin.
Isommalla porukalla keskustelu on hankalaa, koska mietin.
Kun olen saanut mietittyä vastausta johonkin äsken puhuttuun, onkin jo aihe vaihtunut.
Sitten olen taas hiljaa ja yritän päästä mukaan seuraavaan aiheeseen.
Pohdin.
Ja taas istun hiljaa, koska en ehtinyt mukaan.
Mietin liikaa. Pohdin paljon. Olen hiljaa.
Joskus taas asiaa tulisi niin paljon, ettei edes puhe pysy perässä kun pää suoltaa asiaa ja sanoja tulemaan. Sitten on sanat ja jutut ihan sekaisin.
Tai lähden selittämään jotakin asiaa liian kaukaa ja unohdan mihin olin menossa, mikä oli se juttu? Asia? Ja ehkä istunkin vain hiljaa.
Joskus.
Innostun. Liikaa.
Mutta harvemmin.
Mietteissä.
Lennän kauas, pois tästä hetkestä.
Mietin avaruutta, sen avaruutta. Kuinka suurta siellä on.
Mietin kesää, aurinkoa, kukkia ja kasvimaata.
Nyt haluan kasvimaan, mitä istuttaisin sinne?
Saanko kasvihuoneen?
Mummun kasvihuoneen tuoksu oli ihana, tomaattia ja kurkkua.
Haluan istua laiturilla ja uittaa varpaita joessa, auringon lämmittäessä.
Mietteissä.
Matkustan kauas, kauas toiseen maailmaan.
Matkustan menneeseen tai tulevaan.
Mielikuvituksissa voin matkustaa minne haluan.
Sitä minä harjoittelen lisää.
Harjoittelen ja opettelen kirjoittamaan, jotta saan paperille kaiken sen kokemani.
Overthinking.
Näin videopätkän pienestä ponista joka ei uskaltanut tulla tallista ulos, koska askelma, kynnys oli liian korkea. Pitkään tepasteli edestakaisin, viskoi päätään, kunnes hyppäsi isolla hypyllä kynnyksen yli.
Kuva kahdesta tikku-ukosta, toisen pään vieressä oli iso värikäs suttu, töherrös.
Toinen ukkeli kysyy ihmeissään: mikä tuo on?!
-Ai, se on vain ajatukseni.
Voin niin samaistua noihin.
Nyt yritän miettiä itselleni iltasadun ja alan nukkumaan.
Kauniita unia, nukkukaa hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti