Uskallanko? Kannattaako?
Mitenkäs tämän pohdinnan alottaisi?
Olen miettinyt, kauan ja en niinkään kauaa.
Olen suunnitellut ja haaveillut.
Halusin kirjoittaa kirjan. Koska... kirjathan on ihan jees.
Mutta tähän mennessä, mitä näitä vuosia nyt on kulunut, olen huomannut, että mun kirjottamiset jää novellipituuteen.. lyhyemmäksikkin. Osasta mun tarinoita on sanottu, että täähän olis melekeen valmis kirja, kuhan vaan täytät, lisäät ja ”maalaat” maisemat ym. Kuha vaan maalailee ja sillee. Siinä huomasin, että ei ainakaan ihan vähään kummaan multa koko pitkää kirjaa tule. Huomasin, että se on ehkä vielä liian ”tylsää” ja työlästä mulle. Ne ympäristöt, maisemat jne. Jep.
Novellit ja runot. Hyvä, että edes tunnen ko. aiheita. Mutta ne sopii mulle tällä hetkellä paremmin, jotenka: novellikokoelma?
Voisi olla mahdollinen! Uskallanko? Onko musta siihen? Onko mun tarinoista siihen?
Ei! En tiiä.
Voe helevata, helevata!
No mutta tällä palolla olen saanut yhen tarinan lisää valmiiksi, yhden uuden aloitettua ja kolmatta hyvälle mallille. Laskut on sekasin, mutta 8 pitäs olla tällä hetkellä valmiina/työnalla. Mutta onko niistä siihen?
Ja se pahin! Ketä kiinnostaa??
Toinen:
Voinko mä? Koska äikkä surkee. En lue ees paljoa.
Miksi en lue? Koska en jaksa keskittyä. Koska alan keksimään uusia käänteitä niille tyypeille: ei sen noin pitäs mennä... ja liian monesti luovutan, ennenku kirja on päässyt kunnolla alkuun ja vauhtiin, se oli tylsä, alkoi tylsästi. Ja joo, ei ne välttis tylsiä ole, jos vaan jaksasin lukea vielä vähän eteenpäin. jne. Elokuvat ja TV-sarjat menee helpommin, mutta sama: eiiii noin!
Joten: voinko/saanko kirjottaa! Minä epäpätevä!
Olen lukenut vinkkejä, etsinyt youtubesta vinkkejä. Mutta miksi, oi miksi mä ajattelen, että ne on niin vaikeita!! ”Tee listoja, miellekarttoja, mieti, pohdi, anna aikaa"... Ok nuo osa oli ihan päteviä, mutta silti se tärkein mitä sanotaan: LUE! En halua lukea! Musta tuntuu, ettei mun tarvi, enempää ku oon jo lukenu, koska tarinat vaan tulee jostakin, eikä ne noudattele/ei niitä kiinnosta aiemmin luetut kirjat sun muut. Mutta tiedän, sille on joku hyvä syy, sille, että pitäs lukea. Että osais paremmin kirjottaa, joustavammin.
Mutta ku joku osa mun aivoista haluaa rikkoa jotakin, ne ei halua tehä silleen ku neuvotaan. Miksikö? MÄ EN TIIÄ! Siksi ku ne ei jaksa kai keskittyä. Ne ei halua. Ne haluaa tehä omalla tavallaan. Ja sillätavalla, kuulemma voi mennä vuosia hukkaaan, mutta kai se täytyy kantapään kautta oppia, melkeinpä tiedostaen kokeilla... tiiättekö?
Mutta olen myös huomannut sen, onneksi, että kun mielenkiintoinen aihe tulee mieleen, niin sitten minä tutkin sitä. Etsin ja luen. Mutta se taas vaatii aika paljon. Mielenkiintoa.
Ainiin ja yks miete lisää vielä tähän perään:
Miksi mä kirjotan? En tiedä sitä vieläkään. Mä oon miettiny tätä niin paljon, että tuntuu siltä ku olisin tännekki jo aikasemmin tästä jauhanu...
Mutta asiaan:
Miksi kirjotan? Miksi en pitäs niitä omassa päässäni? Ne menis mulla pakona tästä maailmasta, iltasatuina ennen nukahtamista. Tylsillä automatkoilla tai ku oottaa jotaki.
Miksi ne pitäs kirjottaa?
Tämän mietin kerran "Toisinaan mietin miksi, mutta en tiedä vieläkään vastausta. Jos kerran mietin niin paljon ja seikkailen jossakin muillamailla, niin eikö ne voisi kirjoittaa jotta eivät aivan hukkaan menisi?
Olen ikuinen haaveilija ja ikävöin jonnekkin. Toisinaan tuntuu, ettei tämä maailma ole aivan sellainen… Kaunis ja pehmoinen, joten haaveilen ja seikkailen ja yritän keksiä jotain kivempaa. "
Kuulostaa nyt pöljältä, mutta niin... minä olen.
("Toisinaan tuntuu, ettei tämä maailma ole aivan sellainen… Kaunis ja pehmoinen, joten haaveilen ja seikkailen ja yritän keksiä jotain kivempaa." -ei ne mun tarinatkaan aina kauniita ja pehmoisia ole*huutonaurua* juu.. en keksi aina kivempia juttuja...)
Olen hankala, enkä aina ymmärrä itseäni.
mutta opettelen :)
Ja se vielä, piilottelen tätä ajatusta mutta se haluaa pyrkiä esille. koska sivujuonteita on helpompaa keksiä ja telkkari vie mennessään, ni olisko vähä mahtavaa ku pääsis mukaan johonki leffa/tv-sarja hommeleihin!!!!! HULLUA! HULLUA! Mutta miten siistiä se olis ♥
sekopäistä, mutta aika kivaa...
Olen miettinyt, kauan ja en niinkään kauaa.
Olen suunnitellut ja haaveillut.
Halusin kirjoittaa kirjan. Koska... kirjathan on ihan jees.
Mutta tähän mennessä, mitä näitä vuosia nyt on kulunut, olen huomannut, että mun kirjottamiset jää novellipituuteen.. lyhyemmäksikkin. Osasta mun tarinoita on sanottu, että täähän olis melekeen valmis kirja, kuhan vaan täytät, lisäät ja ”maalaat” maisemat ym. Kuha vaan maalailee ja sillee. Siinä huomasin, että ei ainakaan ihan vähään kummaan multa koko pitkää kirjaa tule. Huomasin, että se on ehkä vielä liian ”tylsää” ja työlästä mulle. Ne ympäristöt, maisemat jne. Jep.
Novellit ja runot. Hyvä, että edes tunnen ko. aiheita. Mutta ne sopii mulle tällä hetkellä paremmin, jotenka: novellikokoelma?
Voisi olla mahdollinen! Uskallanko? Onko musta siihen? Onko mun tarinoista siihen?
Ei! En tiiä.
Voe helevata, helevata!
No mutta tällä palolla olen saanut yhen tarinan lisää valmiiksi, yhden uuden aloitettua ja kolmatta hyvälle mallille. Laskut on sekasin, mutta 8 pitäs olla tällä hetkellä valmiina/työnalla. Mutta onko niistä siihen?
Ja se pahin! Ketä kiinnostaa??
Toinen:
Voinko mä? Koska äikkä surkee. En lue ees paljoa.
Miksi en lue? Koska en jaksa keskittyä. Koska alan keksimään uusia käänteitä niille tyypeille: ei sen noin pitäs mennä... ja liian monesti luovutan, ennenku kirja on päässyt kunnolla alkuun ja vauhtiin, se oli tylsä, alkoi tylsästi. Ja joo, ei ne välttis tylsiä ole, jos vaan jaksasin lukea vielä vähän eteenpäin. jne. Elokuvat ja TV-sarjat menee helpommin, mutta sama: eiiii noin!
Joten: voinko/saanko kirjottaa! Minä epäpätevä!
Olen lukenut vinkkejä, etsinyt youtubesta vinkkejä. Mutta miksi, oi miksi mä ajattelen, että ne on niin vaikeita!! ”Tee listoja, miellekarttoja, mieti, pohdi, anna aikaa"... Ok nuo osa oli ihan päteviä, mutta silti se tärkein mitä sanotaan: LUE! En halua lukea! Musta tuntuu, ettei mun tarvi, enempää ku oon jo lukenu, koska tarinat vaan tulee jostakin, eikä ne noudattele/ei niitä kiinnosta aiemmin luetut kirjat sun muut. Mutta tiedän, sille on joku hyvä syy, sille, että pitäs lukea. Että osais paremmin kirjottaa, joustavammin.
Mutta ku joku osa mun aivoista haluaa rikkoa jotakin, ne ei halua tehä silleen ku neuvotaan. Miksikö? MÄ EN TIIÄ! Siksi ku ne ei jaksa kai keskittyä. Ne ei halua. Ne haluaa tehä omalla tavallaan. Ja sillätavalla, kuulemma voi mennä vuosia hukkaaan, mutta kai se täytyy kantapään kautta oppia, melkeinpä tiedostaen kokeilla... tiiättekö?
Mutta olen myös huomannut sen, onneksi, että kun mielenkiintoinen aihe tulee mieleen, niin sitten minä tutkin sitä. Etsin ja luen. Mutta se taas vaatii aika paljon. Mielenkiintoa.
Ainiin ja yks miete lisää vielä tähän perään:
Miksi mä kirjotan? En tiedä sitä vieläkään. Mä oon miettiny tätä niin paljon, että tuntuu siltä ku olisin tännekki jo aikasemmin tästä jauhanu...
Mutta asiaan:
Miksi kirjotan? Miksi en pitäs niitä omassa päässäni? Ne menis mulla pakona tästä maailmasta, iltasatuina ennen nukahtamista. Tylsillä automatkoilla tai ku oottaa jotaki.
Miksi ne pitäs kirjottaa?
Tämän mietin kerran "Toisinaan mietin miksi, mutta en tiedä vieläkään vastausta. Jos kerran mietin niin paljon ja seikkailen jossakin muillamailla, niin eikö ne voisi kirjoittaa jotta eivät aivan hukkaan menisi?
Olen ikuinen haaveilija ja ikävöin jonnekkin. Toisinaan tuntuu, ettei tämä maailma ole aivan sellainen… Kaunis ja pehmoinen, joten haaveilen ja seikkailen ja yritän keksiä jotain kivempaa. "
Kuulostaa nyt pöljältä, mutta niin... minä olen.
("Toisinaan tuntuu, ettei tämä maailma ole aivan sellainen… Kaunis ja pehmoinen, joten haaveilen ja seikkailen ja yritän keksiä jotain kivempaa." -ei ne mun tarinatkaan aina kauniita ja pehmoisia ole*huutonaurua* juu.. en keksi aina kivempia juttuja...)
Olen hankala, enkä aina ymmärrä itseäni.
mutta opettelen :)
Ja se vielä, piilottelen tätä ajatusta mutta se haluaa pyrkiä esille. koska sivujuonteita on helpompaa keksiä ja telkkari vie mennessään, ni olisko vähä mahtavaa ku pääsis mukaan johonki leffa/tv-sarja hommeleihin!!!!! HULLUA! HULLUA! Mutta miten siistiä se olis ♥
sekopäistä, mutta aika kivaa...
Kommentit
Lähetä kommentti