Tekstit

Sunnuntai fiilis

Alotetaanko torstaista, vai oliko se keskiviikko, meinasin heittää läppärin hankeen. Töissä ruokatauolla face heitti päin naamaa kuvan meidän Saksan reissulta ja siinä samalla muistin että tarinaan, joka Saksaan liittyy ei sisälly paljoakaan sitä maisemien ja Alppien tunnelmointia jota sen piti sisältää. No päivän aikana kehittelin tarinaa eteenpäin ja töiden jälkeen istuin parkkipaikalla tovin kirjoittamassa. Kotimatkalla mietin sitä lisää ja kuten aina, ajan vanhan maatilan ohi. No eiköhän ajatukset karannu sinne. Tuli sitte tarinaa sinne liittyen ja yritin sitä paapattaa sanelimeen, että kotona kirjottaa sitten. Kotona äkkiä läppärille, kaikki valmiina ja puff.. Ei mitää, ei vaan saanu ku pari riviä, muutama korjaus ja se oli siinä. Pää tyhjeni, ärsytti ja raivostutti! Mitä tapahtu? Hetken oli sellanen myrsky menossa ja sitte eeei mitää.. Sitten tähän päivään. Koristelin eilen tekemäni kakun aamulla ja läksittiin synttäreille. Kotona tehtiin vielä pannukakkua, eihän nyt muuten, ...

Seuraava askel

Ku nyt tän blogin alotin, ni ilmottauduin myös kirjoittajakurssille! Oon tainnu sitäki suunnitella kolme vuotta. Se alkaa ens kuussa ja vähä jänskää miten sen kans käy. Koulussa kirjoitustehtävät oli vaikeita ja siksi myös tylsiä. En tiiä miten ja miksi sillon oli niin hankalaa kirjottaa. Ja kuten huomata saattaa, kirjotusvirheitäkin löytyy, kuten myös murresanoja. Äikkä oli tylsää niinku matikkaki. Muistan hyvin yläasteelta matikan tunnin ku opettaja selitti meille jotaki juttua ja mää YRITIN, yritin niin kovasti kuunnella, mutta ku lokki lensi ulkona ja kiersi lipputangon ja mää katoin sitten sitä ja mietin siinä samalla, että miksi mää en voi kuunnella tuota opettajaa? Miten se on niin hankalaa? En ikinä oikeen oo jaksanu keskittyä opetukseen, kuuntelu on ollu jotenki vaan tylsää ja vaikeeta, mutta tuo hetki jäi mieleen. Lokki, lipputanko, matikantunti ja mietteet siitä, miksi mää en voi kuunnella..? Mutta minä yritän kirjottaa, yritän opetella kirjottaa mahollisimman vähillä virhe...

yksikseskös naureskelet...? jep!

Nojoooo, semmonen kikatus päivä eilen. Ei mikään uus juttu, mutta nolottaa silti vähäsen. Minä ja mun nauru. Sitä on ihan mahotonta pidätellä kun se on tulollaan. Mulla on ollu hyviä työpaikkoja nyt viimesen vuoden aikana ku oon saanu kuunnella radiota kuulokkeilla, kun aikasemmin olin keittiöllä ja radio oli todella harvoin päällä. Noh, Novalla on väliin turhan hyvät jutut ja minähän nauran... En pienesti vaan siis, nauran ääneen. Edeltävä työ oli vähä hankalampi kun siellä ihmiset liikku paljon enemmän ja mun oli vaikeampi mennä piiloon nauraaräkättämään, joten oon purru hammasta ja poskea aina kun joku kävelee vastaan ja het ku on ohi menny ni hymy on korvissa asti. Kyllähän ne nyt varmasti monet kerrat on nähäny, että taas se sielä yksinään nauraa. ihime sekopää.. :D Nyt tämä nykynen työ, kaikki istuu omalla paikallaan pöydän ääressä, kuka mitenki, osa kuuntelee kaiketi musaa, osa ei. Minä kuuntelen ja nauran. Nyt en jaksa niinkään välittää kun mitä oon vilkuillu, niin tiukasti ist...

Elsan tarina

Pahanenki kakara! Vai kakara! Viime viikolla täytin 25 vuotta, ei se ole enää kakaran ikä. Voinhan mä tuollaisen ikälopun silmissä kakaralta vaikuttaa, ja eihän mun tartte täällä työssä olla, voin mennä muuallekki. Eipä tartte kakaraa katella. Sitä paitsi se oli vahinko! En mä tahallani sitä maitokannua tiputtanu. Ja itehän mä sen maton pesin. Huh. Talvi alkaa pikku hiljaa taittumaan kevääksi, lumi sulaa ja aurinko lämmittää vähän. Tässä on mun lempipaikkani, rauhallinen ja lämpöinen, katselen kun linnut puuhailevat pesiensä parissa. Koski kuohuu ja vesi etenee rahoittavasti liplattaen. Pikkuhiljaa alan leppymään, tulen aina tänne joen rantaan rauhoittumaan. Ei se leskirouva oikeasti paha ole. Me tullaan hyvin toimeen, nyt on ollut rankka talvi ja siksi on vielä vähän kitkaa yhteiselossa. Miniä oli sille kutonut sen maton ja antanut lahjaksi. Maitokannu on vanha ja arvokas, onneksi ei mennyt rikki. Enkä mä muualle haluaisi, huonommin on muissa taloissa, siellä ei palvelusväkeä arvost...

Kesään valmistautumista

Lunta on satanut yllättävän paljon, kun kerkesin jotenkin ajatella, että on ihan musta talvi. Mutta kuitenkin terassilla on todella paksusti lunta ja tänään sitten päätettiin, että se saa lähteä nyt. Alamme odottaa kesää, noh ja jos se määrä lunta muuttuukin märäksi lumeksi niin painoaan sille kertyy valtava määrä ja sitten terassi saattaapi sanoa riksräks.. hiki tuli ja lapiointikävi ihan kuntoilusta. Nyt odotellaan vielä, että aurinko lämmittää kunnolla ja terassi kuivuu ja lämpenee niin pääsen sinne istumaan ja ottamaan aurinkoa! Tykkään myös kirjoitella ulkona kun on vähän rauhallisempaa kuin sisällä. Ja kivempi katsella maisemia kuin tuijottaa seinää. 😄 Joutuu varmaan jonkun hetken odottaa ennen kuin se aurinko niin paljon lämmittää, mutta parempaa kohti mennään koko ajan!

Kolmenkympin villitys?

Kuten otsikosta jo voi päätellä, jonkinmoinen villitys kai tässä on alkamassa... Blogi villitys kaiketi. Mietin jo vlogia, että olisko helpompi puhuapälättää.. Mutta kokeillaan nyt kirjoittaa :) Elikkäs niin.. Blogi tulee pitämään sisällään ajatuksia kirjoittamisesta. Mää haluaisin kirjottaa… jotakin :-D  Novelleja, tarinoita... kirjan ehkä jopa jos mielikuvitusta ja mielenkiintoa riittää niin pitkälle. En oo opiskellu, en oo käyny vielä mitään kursseja tai muutakaan missä olis mitään ohjausta tai apuja. Oon kyllä siitäkin haaveillut kovasti, mutta osittainen tekosyy on pitkät matkat. Nettiä oon kahlannu, löytäny hyviä vinkkejä ja oppaita. Mulla on vaan sellainen pieni ongelma, oon tosi huono lukemaan. Osaan siis kyllä lukea, mutta tekstin täytyy olla oikeasti ihan älyttömän mielenkiintoista, jännää ja mukaansatempaavaa. Joten pitkien ohjeiden ja muiden asiatekstien lukeminen on tylsääää.. Mun mielikuvitus on väliin vähäsen vilkkaan puoleinen joten, ei pysty, ei kykene...